keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Sateenkaariletti

"Äiti, siinä pitää olla sellaset härpäkkeet olkapäillä ja pitsiä kans, sekä tietenkin isot taskut." Näin suunnitteli 4-vuotias mekkoaan, kun kerroin että hän vois tän kankaan saada. Kangas on Vimman sateenkaariletti, jota onnistuin nappaamaan palasen.



On se vaan niin ihana kangas, ettei siitä voi tulla kun ihana mekko! Koko on noin 110 kavennettuna rimpulalle sopivaksi. Kaavana tässä pohjalla uusimman Ottobren 1/2017 Sun Yellow paita, mutta tein muutoksia aika paljon. Lisäsin pituutta ja upotin taskut ja rypytin vyötäröä.

Takapuoli

Neiti E kyllä tykkää tästä ihan kympillä. Näköjään tää pitää yhdistää mun aiemmin tekemiin lettileggareihin, taitaa meillä asua pieni lettifani!



perjantai 27. tammikuuta 2017

Timangi

Toisen roska on toisen aarre sanotaan. Näin kävi mulle kun ostin Facebookin kangasryhmästä jämäpalasia eurolla. Ajattelin josko niistä hihat saisi neiti E:n huppariin.

Samaan aikaan ompeluryhmässä pyöri timanttivillitys, joka sai alkunsa tästä Sew Scoundrelin mahtavasta ohjevideosta. Pyörittelin palasia aikani ja sain kuin sainkin ne riittämään tähän tilkuista koottuun timanttimekkoon. Pohjakaavana on uusimman Ottobren 1/2017 Sun Yellow, jota pidensin mekoksi ja muokkasin hihoista. Harmaat kangastilkut löytyivät varastosta ja resoriakin oli sopiva palanen jäänyt joululahjaompeluista.



Mä aina ajattelin että tällainen tilkkunyhräys on liikaa mun psyykelle, mutta väärässä olin. Sehän oli mukavan erilaista ja sopivan haastavaa muttei liian vaikeeta. Joustamaton college oli tähän sopivan helppo matsku, ja kun kangas oli halpaa ei pelottanut mokailu.



Tämä kokeilu ehdottomasti jatkoon frilloineen päivineen. Kun vielä tyttö suostuisi joskus sitä sovittamaan...

Lopukevennyksenä alkuviikon jumpsuit vauvalle, joka kasvaa huimaa vauhtia ulos kaikista vaatteista. Tässä onneks lahkeissa ja hihoissa hieman kasvunvaraa. Aika söötti sekin!



tiistai 10. tammikuuta 2017

Ompelukerho

Terkut täältä loputtomien korvatulehdusten, flunssa-aaltojen ja yövalvomisten keskeltä. Harrastusaktiviteetit on aika vähissä, kun yritetään saada perusasiat hoidettua (ruoka, uni ja liikunta). Kun kotoolta lähteminen on hankalaa, pitää keksiä tekemistä täällä silloin kun aikaa riittää.

Viime viikonloppuna osallistuin Verson puodin ompelukerhoon. Homman juju on, että puodille tulee hetkeksi myyntiin ompelukerhopaketti, johon sisältyy ompelumerkki ja yllätyskangasta ennalta kerrottu määrä. Mukana tulee myös joku aihe tai vihje ja ompelukerhon kokoontumisaika. Sitten kukin osallistuja suunnittelee ja toteuttaa jotain kankaasta ja postaa tuotokset puodin fb-sivuille.


Nyt joku voi olla sillai et häh, miks ihmeessä. Mut mä olen ihan fiiliksissä! Kangas oli tällä kertaa ihanaa tukevampaa joustocollegea rouheanhopeisella sielulintu-painatuksella. 60 sentin pala aiheutti hetken päänvaivaa, kun en osannut päättää mihin se riittäisi. Lopulta päädyin ompelemaan itselleni bomberin mustilla hihoilla ja resoreilla.



Kaava on tässä oma muokkaus Ottobren hupparista. Pituus määräytyi aikalailla vetskarin mukaan, kun sellainen oli valmiina. Tikkasin raglan-saumat päältä hopeisella langalla korostaakseni kankaanvaihtoa.




Loppupalasta päätin tehdä pötkölle housut seuraavaa kokoa eli 74. Yritin mallailla tilkkuun useampaakin kaavaa huonolla menestyksellä, sen verran pieni pala oli jäljellä. Lopuilta sain tämän yhden leikattua niin, että pyllypala tuli mustasta kankaasta. Tikkasin mustaan osioon yhden linnun, joka oli sattumalta jäänyt ehjänä leikkuujätteen sekaan.



Mun mielestä pöksyistä tuli niin superihanat, että näille on taatusti käyttöä! Eikä tartte pelätä porkkanasosetahroja, tuskin mustassa kauheasti näkyvät. Bomberikin on just sopiva itelle, hieman mietityttää minkä kanssa tätä oikein käyttäisin. Ehkä joku päivä vielä mahdun tavallisiin farkkuihin, silloin se on just hyvä.

torstai 3. marraskuuta 2016

Merinoa talven varalle

Varoitus! Lue koko juttu loppuun ennen kuin säntäät lankakauppaan ja aloitat saman proggiksen. Oli nimittäin harvinaisen syvältä tämä neuleohje.


Ostin jo kesällä Garnstudion baby merinoa vauvan villapukua varten, väreinä liilaa ja vaaleanpunaista. Pohdin pitkään millaisen oikein haluan ja päädyin lopulta tähän Dropsin ilmaisohjeeseen. Valitsin koon 6-9 kk kun ajattelin että se sopii parhaiten kylmimmille kuukausille heinäkuun vauvalle. Ihan hyvä niin, sillä jo kolmekuisena pötkö käyttää 6 kkn kokoa.

Ja ei kun neulomaan. Vauvanvaatteet valmistuu niin ihanaa tahtia, että niitä on superkivaa tehdä. Kunnes päästiin kirjoneulekohtaan. Fiksuhan tietysti lukisi koko ohjeen ja kommentit etukäteen, mulla on tapana sännätä suoraan tekemiseen. Kirjoneulehan olikin sitten jonkun totaalisen puusilmän kirjottama. 


Neulekuvio on suunniteltu niin, että kuviolanka pitäisi katkaista lähestulkoon joka toisen kerroksen jälkeen. Kun haalari tehdään tasona, jää tässä ohjeessa kuviolanka aina väärään reunaan. Mä vihaan langanpäiden päättelyä, joten ei kiitos.

Kiroilin ja pähkäilin tovin, kunnes päätin improta kuviot niin, että molemmat langat ovat aina oikeassa paikassa. En halunnut myöskään kuljettaa toista lankaa turhaan neuleen takana, jottei tule ylimääräisiä lankalenkkejä tai kiristystä. Muutin kuvioita aika paljonkin välttääkseni nämä kompastuskohdat.



Valmis haalari on upea ja ihana hankaluuksista huolimatta. Baby merino on myös superpehmeää vauvan iholle. Eilen se saatiin vihdoin käyttöönkin kun lumi saapui maisemaan. Mä olen täysillä talvi-ihmisiä, etenkin kun silloin saa neuloa villaa ja alpakkaa. Olettaen tietysti että olisi aikaa joskus...



keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Voihan Niagara

Pötkön kanssa ilmeni uusi ongelma, joka ei ollut tuttu pimpulan vauva-ajalta. Nimittäin loputtomat kuolanorot. Se on kuin Niagaran putous, valuu valtoimenaan kastellen kaikki paidat silmänräpäyksessä. Näin viileillä säillä ei viitsi toista pitää märissä vaatteissa, joten asialle piti tehdä jotain.



Äkkiä siis tilkkulaatikko esiin ja kuolalappuja tehtailemaan. Näitähän ei ollut varastossa yhtään, kun ei koskaan aiemmin olla tarvittu. Kuolalapun kaavoja löytyy netistä pilvin pimein, minä muokkasin omani Ottobre 1/2016 huivista. Hieman kavensin reunoista ja suoristin päät, jotta kääntöaukko on helpompi tikata umpeen siististi.



Tein samantien kuusi, mutta viikon käytön jälkeen täytyy todeta ettei riitä mihinkään. Näitä menee pari kolme päivässä läpimäriksi, enkä jaksa ihan joka toinen päivä pyykätä. Lisää siis työlistalle! Onneksi on helppo ja nopea projekti.

Ninjaprinsessaan tein myös mätsäävät pökät
Tämä on myös loistava lahjaidea vauvaperheille, vink vink!

lauantai 29. lokakuuta 2016

Kurpitsapylly

Halloween, tuo amerikkalainen myöhäissyksyn naamiaishömpötysjuhla.Tai meksikolainen kuolleiden muistopäivä. Tai perisuomalainen kekrijuhla. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta joka tapauksessa tämä juhla sopii syksyn pimeyteen kuin nenä päähän.

Meillä on Halloweenia vietetty ekaa kertaa viime vuonna, kun pimpula halusi järjestää naamiaisjuhlat. Kaiverrettiin kurpitsalyhty, tehtiin seittikakkua ja pukeuduttiin hurjiksi (prinsessoiksi). Tänä vuonna uhkasi jäädä väliin, kunnes saatiin kutsu muksuhalloweenjuhliin kaverin luo.


Ensin ajattelin, että pötkö pärjää ilman naamiaisasua. Sitten löysin palasen oranssia joustofroteeta, josta olin käyttänyt tilkkuja tiskirätteihin. Leikkelin siitä pyöreänmuhkeat shortsipöksyt, joihin aplikoin kurpistalyhdyn mustasta joustocollegesta. Vyötärölle ja lahkeisiin saumuroin mustaa resoria ja koko homma oli alle tunnissa valmis. Viimeistelin asun kuukausi sitten hääjuhliin tehdyllä rusettipannalla ja kuolalapulla.



Ja onhan nää nyt hiton söpöt pöksyt. Juhlat on vasta oikeena pyhäinpäivän aattona eli ensi viikolla, mutta tässä idea jakoon jo nyt. Saa kopioida!




perjantai 28. lokakuuta 2016

Tiimipöksyt

Aika moni on varmaan kuullut ilmiöstä nimeltä Vimman lettikangas. Siinä on kuosi, jota kaikki himoitsevat, mutta jota on aivan mahdotonta saada. FB-kirppareilla hinnat hipuvat pilvissä ja tuntuu että meininki meni överiksi jo ajat sitten. Päätin olla lähtemättä hypetykseen mukaan, kunnes satuin Vimman verkkokauppaan juuri kun erä trikoota tuli myyntiin.



Ostin metrin ja sain kankaani reilulla kädellä leikattuna. Pesun jälkeenkin kangasta oli enemmän kuin riittämiin. Päätin ommella itselleni legginsit Noshin luottokaavalla. Kaava on sivusaumaton, helppo ja ennen kaikkea ilmainen. Kantsii valita normaalia pienempi koko.


Neiti 4-v otti kuvan. Ai kauhee :)

Mun legginssien alle jäi juuri sopiva kolo, josta sai leikattua Neiti E:llekin pöksyt. Tein leggarit koon 110 pituuksilla ja 98 leveyksillä ja silti jäi kasvunvaraa rimpulalle. Kaavana Ottobre 1/2016 Slimleg (ei ihan hirveen slimmi mun mielestä).



Vielä jäi muutamia suikaleita kangasta kappaleiden väliin. Niistä sain kursittua kasaan pötkölle baggy-pöksyt. Laitoin normaalia pidemmät resorit, jotta housut mahtuvat vähän pidempään päälle.



Sitten oli jäljellä enää kapeeta soiroa ja pari tilkkua tilkkupeittoon. Tyttö mankui Elsa-nukelle pöksyjä samasta kankaasta, joten surautin vielä sellaiset suikaleista. Tuli aika koomiset!


Lopputilinpäätös 30 euron ja yhden metrin mittaisesta kankaasta: kolmet housut (koot M, 110 ja 68) ja yhdet huumoripökät Elsalle. Kaksi pientä tilkkua jäi tilkkupeittoa varten. Ihan hyvä diili minun mielestä! Ja täytyy vielä sanoa että tää trikoo on superjoustavaa ja pehmeää iholla, koko perhe tykkää. Kuvaussessio oli myös hauska, pimpula innostui tiimipöksyistä niin paljon.

Kyllä mustakin tuli nyt Vimma-fani ja aion kytätä jatkossakin jos tätä kangasta jostain saisi!